logo

logo

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ketä meillä touhuaa KaKKonen

Pihamaan Viinitilojen & Panimon työntäyteisiä päiviä ilahduttaa pieni mutta pippurinen joukkio toinen toistaan reimukkaampia työmiehiä- ja naisia. Viimeksi esiteltiin kaksi ensimmäistä, tässä loput.

ApuPrinsessa



Keijun toisiksi käsiksi lennähtänyt ApuPrinsessa hurmaa kaikki kiharoillaan. Tällä tytöllä oli tukkaa syntyessään enemmän kun meillä monella aikuisena.
On se vaan väärin ettei toisilla ole koskaan 'bad-hair-day', vaan tukka on aina hyvin!

Apukäsinä toimiva energiapakkaus puurtaa ja uurtaa tehden kaiken mitä pitää. Ja vähän  vielä enemmänkin. ApuPrinsessan jäljiltä ei ole koskaan sotkuista tai lattiat pesemättä.  Tämä typy myös omaksuu asiat kerran katsomalla, opastustunteja ei juurikaan tarvita. Siinä on kuulkaa "assari" enemmän kun helppo ohjeistaa! Taijalla luistaa työnteon ohessa myös hurtti ja huumori. Sukulaissuhteestamme johtuen huumori aika usein myös uppoaa. Meihin itseemme. Eipä juuri muihin, mitä minä kyllä kovasti ihmettelen!

Vapaa -ajallaan tyttö ja hiukset suuntaa koiramaisiin harrastuksiin, eläin-kuiskaus kun on se opiskeltu ammatti. Kotona odottelee kaksi hurrjan suurta nelijalkaista ja lähes yhtä karvainen hevoskuiskaaja- puoliso. E.Laarin bravuuri "moi, otatko porkkanan?" vielä odottaa läpimurtoaan, mutta pian tästä parista kuullaan!

Valitettavasti Taijan tehot ja kyvyt on huomattu muuallakin ja hänet on ostettu töihin toisaallekin. Mutta toivottavasti kesä saadaan silti nautiskella osittain hänen seurastaan.



    *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

 

Pikku-Ii


Aito Viron vahvistus tekijöidemme kastiin.
Ivar saapui nuorena miehenä ja aloitti mansikkapellolla, kipusi äkisti suunnattoman muistinsa ja matemaattisen lahjansa avulla viinehtimön ympärivuotisen työn ääreen.

Ivar jaksaa naurattaa ja ilahduttaa. Puheen lahja pulppuaa, eikä tämän häiskän kanssa tule hiljaista hetkeä. Kesäksi häiskä siirtyy lempityönsä ääreen kuskaamasn mansikoita toreille, mutta loput yhdeksän kuuta toimii sahdin keittäjänä, Mikon muistilappuna ja vasempana kätenä.



   *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  * 

PanimoKeiju itte


Esittelyssä panimopäällikkö, pikkuasioista natiseva ja suurissa asioissa suurpiirteinen Keiju itse.
Tämän emännän nauru raikaa korkealta ja kovaa. Ja usein. Ja myös silloin kun voisi olla hiljaakin. Huumorin kukka on kaunein kukka ja sitäpä siis tungetaan jokaiseen väliin. Välillä myös väärään väliin.. Mutta nauruhan pidentää ikää!?

PanimoKeiju kävi koulunsa äijämäisesti mettäkoulussa, vietti siellä kuusi erinomaista vuotta valmistuen ammattiin, jota ei tehnyt päivääkään. Sen sijaan sydämen veivät lähiruoka ja -juoma, luotsaten Keijua perustamaan omaa tilapuotia, viinitilaa, yhteistyössä maailman parasta lähiruokakauppaa ja lopulta omaa pikku panimoa. Mainittakoon tietysti ettei näistä mikään yksin onnistunut,  yhtiökumppanit ovat kaikki kaikessa!

Lähiruoka on siis rouvan työ, harrastus, intohimo ja elämäntapa. Kotimaisuus on itsestään selvyys, ei tavoite. Näissä kuvioissa on tutustuttu moneen ihanaan tuottajaan ja omaleimaiseen lähiruuan tekijään. Tämä maa on täynnä erikoisen mahtavia ruuantuottajia!

Siis peukut puhtaalle lähisyömälle ja -juomalle ja rinta rottingilla kohti uusia seikkailuja!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti