logo

logo

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

EpäReiLuA! (ei liity olueen...)

Kyllä minä mieleni niiiin pahoitin! Siksi tästä on pakko murmattaa.

Teen päivittäin töitä tuottajien, viljelijöiden, yhden-naisen-leipomoiden ja muiden ihanien, asiaansa aidosti uskovien ihmisten parissa.

Jatkuvasti kiristyvät vaatimukset elintarvikelaissa ja valvonnassa pakottavat kaikkein pienempiä luopumaan elämäntyöstään. Lain vaatimat investoinnit eivät vain yksinkertaisesti kannata. Monet haluaisivat tehdä osaamansa työn hyvin ja painavatkin ranteet särkien ja selkänahka venyen pitkiä päiviä ja öitä tuottaen meille kaikille syötävää. Valitettavasti monen selkä taittuu siinä kohtaa kun se työ jonka varmasti osaat ei enää riitä. Pitää olla myös kirjanpitotaitoinen, osata tulkita lakitekstejä, osata laskea verot, tulot ja menot niin että jäisi itsellekin jotain. Pitää osata pyytää tarvittava määrä virkamiehiä paikalle oikeaan aikaan huomauttamaan lainkirjaimen noudattamatta jättämisestä. Ja sen jälkeen osata tehdä raporttia miksi minulta puuttuu kolmas pesuallas keittiöstä (kädet pitää toki pestä eri paikassa kun porkkanat!), miksi minulla oli erheellisesti lattiaharja nojaamassa seinään (eikä siivouskomeroon kiinnitetyssä seinätelineessä), miksi minulta jäi juhannukiireessä kirjaamatta vastaanottotarkastuksessa lämpötiloja ja miksi, oi miksi hauaisin myrkyttää ruokailjoitani ja käyttää omia herkullisia perunoita, ulkolaisten, viime viikolla valmiiksi pestyjen pottujen sijaan! Ja laatia tästä kaikesta 48-sivuinen omavalvontasuunnitelma.

Noh, selkää on siis taiteltu. Yllämainitut ovat toki vain ihan pintaraapaisua.
Nyt eriväristen koukutuskorttien ketjut "halpuuttavat" ja "alentavat". Suurella rahalla ja suurilla mainoskampanjoilla kerrotaan kuinka kauppa alentaa hintoja! Nyt on halpaa kuin saippua! Mutta mistä tämä alennus (jos sitä edes on) otetaan? Kauppa ei tingi katteestaan. Kaupan ala on, myönnän, kovassa ahdisngossa. Olemme kaikki, vähittäiskauppaa tekevät saaneet tuta taloudellistesta tilanteesta. Mutta on suuri vääryys rinta rottingilla kehua alenettuja hintoja, kun alennus repäistään jo muutenkin kaikkensa antaneilta alkutuottajilta!! (Kiukun pihinää) Jos minä tiputan tuotteeni hintaa, en samalla voi ostaa maltaita tai marjoja halvemmalla ja näin siirtää alen pois omasta katteestani. Iso, suuri ja valtaa pitävä voi. Vaitettavasti.

Onneksi Suomi on täynnä sitkeitä, periksiantamattomia Isäntiä, Emäntiä, Leipureita, Mylläreitä, Viljelijöitä, Mehustajia, ja Lihantuottajia jotka siltikin uskovat työnsä tuloksiin, eivät murru ja vain purevat hammasta ja jatkavat. Onneksi on myös päättäjiä ja kauppiaita jotka eivät usko hintasodan olevan ainoa tie onneen. On kauppoja jossa tuottaja itse päättää hintansa. On päättäjiä, jotka yrittävät pyristellä valtavirtaa vatsaan.

Ja siksi jaksan minäkin. Mitäs jos jokainen ajattelisi kotimaista ruuantuottajaa vaikkapa vain kerran päivässä. Pysähtyisi miettimään yhden ostoksen kohdalla mistä se tulee ja kuka sen on tehnyt. Päättäisi siinä kohtaa valita hyvin. Pieni teko päivässä, harkinta ostotilanteessa voi pelastaa sen mummolan maiseman ainoan maitotilan, jonka laiduntavia äpyleitä on niiiin ihana katsella lasten kanssa mökkimatkalla. Ei anneta maaseudun autioitua, eihän?!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti