logo

logo

torstai 26. kesäkuuta 2014

Paineita...

Tänään alkoi hiilihapotuskoneeseen perehtyminen. Siinähän se on ollut jo monta vuotta, mutta olen antanut rumemman sukupuolen hoitaa sen käytön. Välillä olen pitänyt jostain kiinni kun miehissä ovat vääntäneet irti jumiin jääneitä suuttimia tai tunkenut pienimmän käteni rasvaisten ratasten väliin, mutta lähempi tutustuminen on ollut pullotuslinjan loppupäässä, etiköintikoneen kohdalla. Sen kanssa olen jo ihan tuttu. Osaan puhua etiköintikonetta.

No mutta tämä suhiseva, puhiseva, painemittareita, vipuja, ruuvveja, hanoja ja letkuja täynnä oleva avaruusalukselta näyttävä laite pääsi siis tänään vankkumattoman huomioni keskipisteeksi. Aloitetaan pesemällä kone. Tämä hana kiinni, tämä auki, käännä tätä suutinta vähän, tästä tämä auki, lisää kaasua, odota että se tulee tuolta ja tämä pinta nousee tähän asti. Seuraa tätä mittaria, käynnistä tästä tähän suuntaan, katso ettei tuo mene tuonne, tämä kiinni samaan aikaan kun tämä ja tästä paineet samalle tasolle kun tuossa mittarissa. Muista avata tämä vähitellen ja tämä sitä ennen kokonaan. No niin, nyt on päästy vaiheeseen 1. Koneesta on saatu pesuvesi pois. Sitten huuhtelu. Sama uudestaan toisinpäin ja muutama hana lisää. Nyt mukaan huomioitavaksi myös pullotussuuttimet. Muista edellisten lisäksi nämä hanat ja nämä mittarit. Katso ettei tuon pinta nouse liikaa. Ei se räjähdä, ei se räjähdä... Ihan pienesti hirvittäisi jos se pitäisi tehdä kokonaan yksin huomenna. Ja nyt siis ollaan vasta siinä vaiheessa että voisi alkaa laittamaan sitä varsinaista pullotettavaa koneen sisuksiin.

Mukavinta hommassa oli mustikkalimupohjan sekoittaminen; kattila, vispilä ja tynnyri olivat tutumpia. No kyllä minä sen jo seuraavalla pullotuskerralla muistan (pienellä avustusella) kun vuorossa ovat seuraavat pullotukset. Innolla odotan sitä että Ensimmäinen Oma Olueni pääsee pulloon. Otin sen pois hiivan alta, maistoin, mmmmm, hyvä tuoksu ja ihanan pirteä maku. Mutta toisaalta, enhän edes tykkää oluesta, enkä tiedä (vielä) miltä sen pitäisi tässä kohtaa maistua. Mutta olen ihan ihan varma että siitä tulee hyvää!

Pullotuksen keskeytti (ikävästi) nettikauppa koulutus. Meillä syödään hyvin (työnimi) -sivut nostavat päätään, yhdessä monen pientuottajien herkkuihin keskittyneen lähiruokatorin sekä -osaajan kanssa tehdäänkin sellaiset sivut että oksat pois. Ainakin naurun hörske oli tänään sen mukaista. Kun vain saisi jostain lisää tunteja vuorokausiin, tuplasti mielellään.

Iltapuhteina pikkuisen netteilyä. Ja mukava lenkki Tuuri-Turvamiehen kanssa. Ihanasti tyhjentää päätä kaikesta melskeestä ja kohinasta kun tempaisee itsensä ulos ja metsään. Vaikka ei meinaisikaan malttaa. Aina jotain tekemättä. Ikuinen dilemma, en saa maailmaa valmiiksi tänään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti