Ketä meillä touhuaa KaKKonen

Pihamaan Viinitilojen & Panimon työntäyteisiä päiviä ilahduttaa pieni mutta pippurinen joukkio toinen toistaan reimukkaampia työmiehiä- ja naisia. Viimeksi esiteltiin kaksi ensimmäistä, tässä loput.

ApuPrinsessa

Keijun toisiksi käsiksi lennähtänyt ApuPrinsessa hurmaa kaikki kiharoillaan. Tällä tytöllä oli tukkaa syntyessään enemmän kun meillä monella aikuisena.
On se vaan väärin ettei toisilla ole koskaan 'bad-hair-day', vaan tukka on aina hyvin!

Apukäsinä toimiva energiapakkaus puurtaa ja uurtaa tehden kaiken mitä pitää. Ja vähän  vielä enemmänkin. ApuPrinsessan jäljiltä ei ole koskaan sotkuista tai lattiat pesemättä.  Tämä typy myös omaksuu asiat kerran katsomalla, opastustunteja ei juurikaan tarvita. Siinä on kuulkaa "assari" enemmän kun helppo ohjeistaa! Taijalla luistaa työnteon ohessa myös hurtti ja huumori. Sukulaissuhteestamme johtuen huumori aika usein myös uppoaa. Meihin itseemme. Eipä juuri muihin, mitä minä kyllä kovasti ihmettelen!

Vapaa -ajallaan tyttö ja hiukset suuntaa koiramaisiin harrastuksiin, eläin-kuiskaus kun on se opiskeltu ammatti. Kotona odottelee kaksi hurrjan suurta nelijalkaista ja lähes yhtä karvainen hevoskuiskaaja- puoliso. E.Laarin bravuuri "moi, otatko porkkanan?" vielä odottaa läpimurtoaan, mutta pian tästä parista kuullaan!

Valitettavasti Taijan tehot ja kyvyt on huomattu muuallakin ja hänet on ostettu töihin toisaallekin. Mutta toivottavasti kesä saadaan silti nautiskella osittain hänen seurastaan.

    *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

 

Pikku-Ii

Aito Viron vahvistus tekijöidemme kastiin.
Ivar saapui nuorena miehenä ja aloitti mansikkapellolla, kipusi äkisti suunnattoman muistinsa ja matemaattisen lahjansa avulla viinehtimön ympärivuotisen työn ääreen.

Ivar jaksaa naurattaa ja ilahduttaa. Puheen lahja pulppuaa, eikä tämän häiskän kanssa tule hiljaista hetkeä. Kesäksi häiskä siirtyy lempityönsä ääreen kuskaamasn mansikoita toreille, mutta loput yhdeksän kuuta toimii sahdin keittäjänä, Mikon muistilappuna ja vasempana kätenä.

   *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  * 

PanimoKeiju itte

Esittelyssä panimopäällikkö, pikkuasioista natiseva ja suurissa asioissa suurpiirteinen Keiju itse.
Tämän emännän nauru raikaa korkealta ja kovaa. Ja usein. Ja myös silloin kun voisi olla hiljaakin. Huumorin kukka on kaunein kukka ja sitäpä siis tungetaan jokaiseen väliin. Välillä myös väärään väliin.. Mutta nauruhan pidentää ikää!?

PanimoKeiju kävi koulunsa äijämäisesti mettäkoulussa, vietti siellä kuusi erinomaista vuotta valmistuen ammattiin, jota ei tehnyt päivääkään. Sen sijaan sydämen veivät lähiruoka ja -juoma, luotsaten Keijua perustamaan omaa tilapuotia, viinitilaa, yhteistyössä maailman parasta lähiruokakauppaa ja lopulta omaa pikku panimoa. Mainittakoon tietysti ettei näistä mikään yksin onnistunut,  yhtiökumppanit ovat kaikki kaikessa!

Lähiruoka on siis rouvan työ, harrastus, intohimo ja elämäntapa. Kotimaisuus on itsestään selvyys, ei tavoite. Näissä kuvioissa on tutustuttu moneen ihanaan tuottajaan ja omaleimaiseen lähiruuan tekijään. Tämä maa on täynnä erikoisen mahtavia ruuantuottajia!

Siis peukut puhtaalle lähisyömälle ja -juomalle ja rinta rottingilla kohti uusia seikkailuja!

KeTä MeilLä TouHuaA

Lienee paikallaan esitellä hahmot kaiken takana. Meillä kun tehdään paljon ja jokasuuntaan. Ollaan laaja-alaisia ja monisäikeisiä. Touhutaan siellä ja huseerataan täällä... Meitä on monta ja meistä on moneksi. Mutta pieni porukka on ja pysyy.

Tässä kerron lyhyesti tyypeistä Pihamaan Viinitilat & Panimon johdossa ja johtojen takana. Onneksi nykyään on myös johdoton mahdollisuus, johdot kun on aina solmussa.

Päällikkö

Nimi kertonee enemmän kuin tuhat adjektiivia.
Päällikkö on kaiken päällikkö, päättävin taho ja suuren auktoriteetin johtaja joka luotsaa joukkonsa vahvasti mutta reilusti läpi harmaiden kivien ja vihreiden peltojen.
Päällikkö on kaikkien yritystemme idea ja isä. Ehtymätön  innovaattori ja tulevaan uskova maajussi, sormet kyynärpäitä myöden mullassa, sydän pellossa ja samalla suunnaton yritysjohtaja.

Tämä yhdistelmä reilua rehujussia ja häikäilemätöntä bisnesälyä tekee Päälliköstä juuri sen päällikön jota arvostetaan sekä ihmisenä että liikemiehenä.
Nuorena miehenä painoi töitä vuorotta, nykyään ohimoiden harmaantuessa ja keski-iän kohta kolkutellessa osaa silloin tällöin nauttia myös vapaa-ajasta ja suuntaakin tarmoaan jäähallin kaukaloihin, sekä itse jäällä huhkien että junnuja huoltaen.

Päällikkö kertoo mielipiteensä vahvasti, tietää usein olevansa oikeassa ja erehtyessäänkin muistaa silti olevansa ainakin puoliksi oikeassa. Kaikki meistä pitävät Päällikön sanaa viimeisenä. Ja hyvä niin. Hän kun kantaa myös vastuun sanoistaan ja teoistaan.

Kesäajan Päällikkö luotsaa monikymmenpäistä poimijakatrastaan ja hallinnoi hehtaarinsa tuottamaan mahdollisimman hyvää kesäsyötävää,  mutta lumien peittäessä pellot nähdään tämä hyvän juoman ystävä paneutumassa intohimoisesti sekä oluiden että viinien reseptiikkaan ja tuotekehitykseen.

Maik-The-Viinimaestro

Ensin tuli tilaviinit. Heti seuraavana tuli Mikko. Viinimestarimme on niin kovanluokan viinimestari ja -kouluttaja ettei toista tästä maasta löydy!

Mikolta löytyy asiantuntemusta enemmän kun monelta viinitilalliselta yhteensä. Mikko kehittää viiniemme maut, hioo yksityiskohdat ja säätää lopputuloksen kohdalleen. Hulluimmatkin ideamme "tee Mikitin koivunlehtisiideri" hän kuittaa joolla ja kappas, seuraavana kesänä nautitaan täydellisesti valmistettua saunasiideriä!

Mikko, the Master of berrywines, tunnetaan hillittömästä huumoristaan, vitsintyngät eivät sammu kovassakaan paikassa. Ehtymätön vitsinvääntäjä jaksaa ilahduttaa kaikkien päivää hauskalla huumorillaan vaikka oma päivä olisi kuinka huono.

Mikko on ykkösmaistajamme. Makuaisti pelaa vaikka unissaan! Pikku virheet juomasuunnitelmien alkutaipaleilla  eivät läpäise Mikon  seulaa, vaan tämä joka-juoman-mestari hyllyttää epäkelvot maut keskittyen hienoiohin, täyteläisiin makuihin, pullottaen meille puhdasta priimaa ja  nautinnollista juotavaa!

Mikko  pitää äänestään siinä määrin että puhelee mielellään niin oppilaille kun muillekin kiinnostuneille. Tätä ominaisuutta käytämme rehdisti hyväksemme markkinoinnissamme. Mikon vetämät viiniesittelyt tahi -teistingit ovat sekä hauskoja, asiapitoisia että viihdyttäviä!  

EpäReiLuA! (ei liity olueen...)

Kyllä minä mieleni niiiin pahoitin! Siksi tästä on pakko murmattaa.

Teen päivittäin töitä tuottajien, viljelijöiden, yhden-naisen-leipomoiden ja muiden ihanien, asiaansa aidosti uskovien ihmisten parissa.

Jatkuvasti kiristyvät vaatimukset elintarvikelaissa ja valvonnassa pakottavat kaikkein pienempiä luopumaan elämäntyöstään. Lain vaatimat investoinnit eivät vain yksinkertaisesti kannata. Monet haluaisivat tehdä osaamansa työn hyvin ja painavatkin ranteet särkien ja selkänahka venyen pitkiä päiviä ja öitä tuottaen meille kaikille syötävää. Valitettavasti monen selkä taittuu siinä kohtaa kun se työ jonka varmasti osaat ei enää riitä. Pitää olla myös kirjanpitotaitoinen, osata tulkita lakitekstejä, osata laskea verot, tulot ja menot niin että jäisi itsellekin jotain. Pitää osata pyytää tarvittava määrä virkamiehiä paikalle oikeaan aikaan huomauttamaan lainkirjaimen noudattamatta jättämisestä. Ja sen jälkeen osata tehdä raporttia miksi minulta puuttuu kolmas pesuallas keittiöstä (kädet pitää toki pestä eri paikassa kun porkkanat!), miksi minulla oli erheellisesti lattiaharja nojaamassa seinään (eikä siivouskomeroon kiinnitetyssä seinätelineessä), miksi minulta jäi juhannukiireessä kirjaamatta vastaanottotarkastuksessa lämpötiloja ja miksi, oi miksi hauaisin myrkyttää ruokailjoitani ja käyttää omia herkullisia perunoita, ulkolaisten, viime viikolla valmiiksi pestyjen pottujen sijaan! Ja laatia tästä kaikesta 48-sivuinen omavalvontasuunnitelma.

Noh, selkää on siis taiteltu. Yllämainitut ovat toki vain ihan pintaraapaisua.
Nyt eriväristen koukutuskorttien ketjut "halpuuttavat" ja "alentavat". Suurella rahalla ja suurilla mainoskampanjoilla kerrotaan kuinka kauppa alentaa hintoja! Nyt on halpaa kuin saippua! Mutta mistä tämä alennus (jos sitä edes on) otetaan? Kauppa ei tingi katteestaan. Kaupan ala on, myönnän, kovassa ahdisngossa. Olemme kaikki, vähittäiskauppaa tekevät saaneet tuta taloudellistesta tilanteesta. Mutta on suuri vääryys rinta rottingilla kehua alenettuja hintoja, kun alennus repäistään jo muutenkin kaikkensa antaneilta alkutuottajilta!! (Kiukun pihinää) Jos minä tiputan tuotteeni hintaa, en samalla voi ostaa maltaita tai marjoja halvemmalla ja näin siirtää alen pois omasta katteestani. Iso, suuri ja valtaa pitävä voi. Vaitettavasti.

Onneksi Suomi on täynnä sitkeitä, periksiantamattomia Isäntiä, Emäntiä, Leipureita, Mylläreitä, Viljelijöitä, Mehustajia, ja Lihantuottajia jotka siltikin uskovat työnsä tuloksiin, eivät murru ja vain purevat hammasta ja jatkavat. Onneksi on myös päättäjiä ja kauppiaita jotka eivät usko hintasodan olevan ainoa tie onneen. On kauppoja jossa tuottaja itse päättää hintansa. On päättäjiä, jotka yrittävät pyristellä valtavirtaa vatsaan.

Ja siksi jaksan minäkin. Mitäs jos jokainen ajattelisi kotimaista ruuantuottajaa vaikkapa vain kerran päivässä. Pysähtyisi miettimään yhden ostoksen kohdalla mistä se tulee ja kuka sen on tehnyt. Päättäisi siinä kohtaa valita hyvin. Pieni teko päivässä, harkinta ostotilanteessa voi pelastaa sen mummolan maiseman ainoan maitotilan, jonka laiduntavia äpyleitä on niiiin ihana katsella lasten kanssa mökkimatkalla. Ei anneta maaseudun autioitua, eihän?!

O . L . U . E . M . M . E

Pihamaan Panimon oluet ovat suomalaisia pienpanimo-oluita, joissa maistuu käsin tekeminen ja suuri halu tehdä asiat huolella.

Teemme yksinkertaisia, maistuvia oluita yhdistellen ennakkoluulottomasti eri maiden hiivoja, humaloiden oluet täyteläisiksi ja maukkaiksi, Suomalaisen suuhun sopivaksi.

Tällä hetkellä valmistetaan suodattamattomia pintahiivaoluita, joissa myös hiiva antaa valmiille tuotteelle oman makunsa. Lisämausteena käytämme ylpeydellä oluissamme myös oman pellon viljaa.

 


 
Ennen vanhaan, silloin vanhaan hyvään aikaan joulupöydä notkui herkkuja ja tuhtia ruokaa, sillä vanhan kansan mukaan jouluna saa syödä yölläkin. Jouluolut pantiin Annan päivänä ja sitä sai jo Tuomaan päivänä vähän maistella.
Tämän oluen valmistuksessa on käytetty paahteisia maltaita joiden aromista saadaan perinteitä kunnioittava, runsaan tumma jouluolut. Kevyesti humaloituna se saattelee tuhdin jouluaterian mukavasti alas kurkunpieliä pitkin.


 
Lunta on tulvillaan Suomineidon helmat. Olut saa olla tummaa kuin öinen taivas ja vahvaa kun hämäläisnuorukainen.

Nautiskele pitkään kypsyneiden patalihojen kanssa.